— Peloittavaa! — lopetti kreivitär.
— Päinvastoin, — väitti Jean, — tämä todistaa, että teillä, kreivittäreni, on uskollisia ystäviäkin, jos on vihamiehiäkin.
— Se ei voi tulla ystävältä, — sanoi Chon, — sillä mistä hän olisi tiennyt meitä vastaan punotun juonen? Se on varmaan joltakin haltialta, joltakin tontulta!
— Olkoon vaikka paholaiselta, — huusi kreivitär, — siitä minä viis, jos hän vaan auttaa minua voittamaan Grammontit. Pirukaan ei ole niin pirullinen kuin ne mokomat!
— Ja nyt, — sanoi Jean, — nyt minun mielestäni…
— Mitä mielestäsi?
— Voit rauhassa uskoa pääsi herra kähertäjän huomaan.
— Mikä sen takaa?
— Pardieu, hänet on lähettänyt sama ystävä, joka lähetti puvunkin.
— Minutko? — kysyi Leonard vilpittömästi ihmeissään.