— Minä pelkään.
— Mitä?
— Ettei kreivitär-paralle ole tapahtunut vaan mitään harmillista.
Teidänhän pitäisi se tietää?
— Miksi juuri minun?
— Tehän kylvöitte salaliitossa kaulaa myöten.
— No niin, — vastasi markiisitar, — näin meidän kesken sanoen, minäkin vähän pelkään.
— Ystävättäremme herttuatar on tuima vihamies, joka ampuu paetessaan niinkuin parthialaiset; ja hän on nyt paennut. Katsokaas, miten hra de Choiseul on rauhaton, vaikka hän koettaa tekeytyä tyyneksi; katsokaa, hän ei voi pysyä paikoillaan, hän ei jätä kuningasta silmistään. Arvaanpa, että jotkut ovat keksineet jonkin juonen? Tunnustakaa pois.
— Minä en tiedä mitään, mutta olen kanssanne samaa mieltä.
— Mitä he tällä voittavat?
— Myöhästyttävät, hyvä herttua, ja tunnettehan sananparren: "Aika voitettu, kaikki voitettu". Huomennahan voi sattua jokin odottamaton tapaus, joka lykkää tämän esittelyn määräämättömään aikaan. Dauphine saapuu jo ehkä huomenna Compiègneen, viipymättä matkalla enää neljää päivää kuten ensin aiottiin. Ehkäpä on haluttu voittaa aikaa vain huominen päivä.