— Markiisitar, tiedättekös, teidän pikku satunne tuntuu minusta tosiasialta. Kreivitärtä ei kuulu, sang bleu.
— Ja katsokaa, kuningas tulee jo kärsimättömäksi.
— Menee jo kolmannen kerran ikkunaan. Hän suorastaan kärsii.
— Hetken päästä tulee siis vielä pahempi juttu.
— Kuinka niin?
— Kuulkaas, kello on jo kaksikymmentä minuuttia yli kymmenen.
— Niin?
— Nyt voin sen teille jo sanoa.
— No?
Markiisitar vilkaisi ympärilleen ja kuiskasi sitten: