— No niin, hän ei tulekaan!

— Ah, markiisitar, mutta siitähän tulee kauhea skandaali!

— Käräjäjuttu, herttua, oikea rikosasia… hengen asia… sillä tähän kaikkeen sisältyy, sen tiedän varmalta taholta, ryöstöä, väkivaltaa, majesteettirikostakin, jos sikseen tulee. Choiseulit ovat panneet kaikkensa peliin.

— Sangen varomaton teko.

— Niin, mutta minkä sille voi, intohimot sokaisevat heidät.

— Kas, siinä on hyvät puolensa, että ihmiset ovat niin intohimottomia kuin me, markiisitar; näkee ainakin asiat selvästi.

— Katsokaapas nyt, kuningas menee taas ikkunan luo.

Ludvig XV asteli tosiaankin synkkänä, huolissaan ja ärtyneenä ikkunan ääreen, laski kätensä kiilloitetulle käsirivalle ja painoi otsansa viileää ruutua vasten.

Sillaikaa kuului hovimiesten joukosta puheen sorinaa aivan kuin lehtien kahinaa ennen myrskyä.

Kaikki katsoivat kelloon ja taas kuninkaaseen.