Vaikka kuningas lausui nämä sanat aivan matalalla äänellä, kuulivat melkein kaikki ne, niin hiljaista oli salissa.

Mutta kuninkaalle ei keritty vielä vastata, ei edes ajatuksissakaan, kun holvista kuului kovaa vaunujen jyrinää.

Päät alkoivat liikuskella, hovijoukon silmät katsoivat kysyvästi toisiinsa.

Kuningas tuli ikkunan luota ja seisahtui keskelle lattiaa nähdäkseen läpi kaikkien gallerian huoneiden.

— Minä pelkään suuresti saavamme jonkun ikävän uutisen, — virkkoi markiisitar herttuan korvaan; herttua salasi hienoa hymyään.

Mutta äkkiä kirkastuivat kuninkaan kasvot ja hänen silmänsä välkehtivät.

— Kreivitär Dubarry! — huusi ovivahti yli-seremoniamestarille.

— Kreivitär de Béarn!

Nämä kaksi nimeä saivat kaikkien sydämet vavahtamaan, mutta aivan erilaisin tuntein. Lauma hovimiehiä lähestyi kuningasta pelkän uteliaisuuden vetämänä.

Rouva de Mirepoix seisoi lähimpänä Ludvig XV:ttä.