— Mutta kuka ilmoitatte olevanne tullessanne? Tuletteko kreivi
Fenixin nimellä?
— En, vaan nimellä Josef Balsamo.
— Josef Balsamo… — toisti kreivitär salaperäisen muukalaisen jo kadotessa hovitungokseen. — Josef Balsamo; hyvä, sitä en unohda.
39.
Compiègne.
Seuraavana aamuna heräsi Compiègne hurmauksesta juopuneena, tai paremminkin sanoen, Compiègne ei ollut edellisenä yönä nukkunutkaan.
Edellisenä iltana oli kuninkaan kotijoukkojen etuvartiosta majoittunut kaupunkiin, ja sillaikaa kuin upseerit hankkivat tarvittavia tietoja paikoista, varustivat kaupungin arvohenkilöt kuninkaan käsikassan hoitajan kanssa Compiègneä vastaanottamaan suurta kunniaa, joka sen osaksi oli tuleva.
Pikardialainen kunnallisraati hommasi köynnöksistä sommiteltuja riemukaaria, ruusu- ja sireeni-ryhmiä, latinalaisia, ranskalaisia ja saksalaisia tervehdyslauseita sekä runo- että proosamuodossa päivännousuun saakka.
Nuoria tyttöjä valkein vaattein, noudattaen ikimuistoista tapaa, mustiin puettuja maistraatin virkailijoita, harmaakaapuisia fransiskaani-munkkeja, pappeja kaikkein komeimmissa asuissaan, varusväen sotamiehiä ja upseereja uusissa uniformuissaan sijoitettiin jo paikalleen ja valmiiksi lähtemään liikkeelle heti, kun prinsessan lähenemisestä oli merkillä annettu tieto.
Dauphin oli lähtenyt Versaillesista edellisenä päivänä ja kahden veljensä kanssa tullut kaupunkiin, kaikki korkean arvonsa salaten, noin kello yksitoista edellisenä iltana. Hän nousi varhain aamulla ratsunsa selkään sellaisessa asussa kuin hän olisi ollut yksityishenkilö. Ja sitten läksi hän Provencen ja Artois'n kreivien kanssa, joista ensimainittu oli viisitoista-, toinen kolmetoista-vuotias, Ribecourtiin päin, pitkin maantietä, jota madame la dauphine oli tuleva.