Tämä ritarillinen ajatus ei kuitenkaan ollut, täytyy myöntää, itse prinssin keksintöä, vaan hänen opettajansa hra de Lavauguyonin. Tämän oli kuningas edellisenä iltana kutsuttanut luokseen, ja hän oli saanut Ludvig XV:ltä erikoisen käskyn ilmoittaa korkealle oppilaalleen kaikki velvollisuudet, mitä hänellä oli seuraavien neljänkolmatta tunnin aikana.
Hra de Lavauguyon tahtoi ylläpitää kaikin tavoin monarkian kunniaa ja katsoi näin ollen sopivaksi antaa Berryn herttuan noudattaa kaikkien sukunsa kuninkaitten tapaa, nimittäin Henrik lV:n, Ludvig XIII:n, Ludvig XIV:n ja Ludvig XV:n. Nämä ruhtinaat olivat halunneet tarkastella tulevaa puolisoaan jo hänen maantiellä saapuessaan, jolloin hän oli ilman loistavaa juhlapukua ja siis vähemmän varustautunut tulevan miehensä tutkivaa katsetta vastaan.
Raisujen juoksijainsa satulassa laskettivat prinssit puolessa tunnissa puolitoista tai parikin peninkulmaa. Dauphin oli lähtiessään ollut vakava ja hänen veljensä hilpeitä. Kello puoli yhdeksän he palasivat kaupunkiin: dauphin yhtä totisena kun ratsastusretkelle lähtiessäänkin, Provencen kreivi melkein jörönä ja Artois'n kreivi yksin vielä hilpeämpänä kuin aamulla.
Se johtui siitä, että dauphin oli levoton, Provencen kreivi kateellinen ja Artois'n kreivi ihastuksissaan kaikki samassa asiasta, nimittäin siitä, että he olivat nähneet dauphinen ylen kauniiksi.
Vakava, kateellinen tai huoleton luonne kuvastui asianomaisen prinssin kasvoilla.
Compiègnen raatihuoneen kello löi kymmenen, kun tähystäjä huomasi Claives'n kylän kellontorniin kohoavan valkean lipun, joka oli käsketty nostaa liehumaan silloin kun dauphine tuli näkyville.
Tähystäjä soitti silloin heti merkkikelloa, ja sen ääneen vastasi linnan torilla laukaistu kanuunan jyrähdys.
Samassa ajoi kuningas Compiègneen, aivan kuin ainoastaan tätä ilmoitusta odottaen, kahdeksan hevosen vetämillä vaunuilla, kummallakin puolellaan rivi henkikaartiaan ja perästään suunnaton jono ylimysten vaunuja.
Santarmit ja rakuunat hajoittivat täyttä laukkaa ajaen tuon jonon, joka oli kahden vaiheella, pysähtyäkö katselemaan kuningasta vai jatkaako matkaa dauphinea vastaan; sillä toisaalle houkutteli komeus ja toisaalle uteliaisuus.
Neljätsadat vaunut, kaikkien edessä neljä hevosta, kuljettivat, melkein puolen peninkulman kappaleen maantietä täyttäen, neljää sataa ylhäistä naista ja yhtä monta Ranskan hienoimpaan aatelistoon kuuluvaa herraa. Näitä neljiä satoja vaunuja saattoivat kaikkia eturatsastajat, heitukat, juoksijat ja hovipojat. Kuninkaan hovijoukkoon kuuluvat ylimykset matkasivat ratsain ja muodostivat kokonaisen loistavan armeijan, joka säkenöi keskellä hevosten nostamia pölypilviä kultaisena ja samettisena, silkkiä ja höyhentöyhtöjä välkkyvänä virtana.