— Te olette hassu, Gilbert. Pitäkäähän kiinni suunne, ettei tässä linnassa kuulla teidän puhuvan tuollaisia.
— Päästäkää siis minut kysymyksiinne vastaamasta. — No, puhutaan sitten muusta.
Gilbert kumarsi myönteliäästi.
— Kuulkaahan, poikaseni, — sanoi nyt nuori nainen melkoisen tylyllä äänellä, — mitä te luulette täällä tekevänne, ellette tahdo olla ihmisille mieliksi?
— Pitäisikö minun olla mieliksi vannomalla pattovala?
— Mutta mistä ihmeestä te olette moiset suuret sanat kaapannut?
— Oikeudesta, joka kaikilla ihmisillä on olla uskollinen omalletunnolleen.
— Pyh, — vastasi Chon, — kun jotain isäntää palvelee, niin isäntä itse ottaa huolekseen edesvastuun.
— Minulla ei ole isäntää, — murahti Gilbert.
— Ja jos tuolla tavalla jatkatte, tyhmyri, — virkkoi Chon nousten laiskan mukavasti pöydästä, — ei teillä ole koskaan eräänlaista hauskaa emäntääkään. Uudistan nyt teille kysymykseni, vastatkaa siihen suoraan ja selvästi: Mitä te aiotte täällä tehdä?