— Luulin, ettei ihmisen tarvitsisi olla mieliksi silloin, kun hän voi olla hyödyllinenkin.
— Te erehdytte: hyödyllisiä ihmisiä on paljon, ja niihin me olemme väsyneet.
— Siis minä lähden pois.
— Lähdette pois?
— Niin, tietysti; enhän ole pyytänyt saada tänne tullakaan, vai mitä? Olen siis vapaa.
— Vapaa! — huusi Chon alkaen jo vihastua moisesta vastarinnasta, johon hän ei ollut tottunut. — Oh, sitä ette suinkaan ole!
Gilbertin kasvot vääristyivät uhkaavasti.
— No, kas niin, kas niin, — sanoi nuori nainen huomaten puhuteltunsa kulmien rypistymisestä, ettei hän niinkään helposti luopuisi vapaudestaan; — kas niin, sovitaan nyt taas! — Te olette koko kaunis poika, ja sangen kunniantuntoinen, ja siinä suhteessa te olette varsin huvittava, joskin ainoastaan kaiken täällä meitä ympäröivän vastakohtana. Pitäkää te totuudenrakkautenne!
— Kyllä, sen minä pidän, — vastasi Gilbert.
— Niin, mutta me käsitämme asian aivan eri tavoin. Minä tarkoitan: pitäkää se omana asiananne, älkääkä ylistelkö liian ääneen tuota jumalaanne Trianonin käytävissä tai Versaillesin odotushuoneissa.