— Isäntänne?
Nuorukainen hätkähti kuullessaan sanan "isäntä", ja hänen kasvonsa, jotka olivat tavallisesti kalpeat, lensivät hehkuvan punaisiksi.
— En minä ole palvelija, monsieur, — sanoi hän,
— Mutta, — jatkoi matkustaja, — jotain kai olette talossa?
— Minä olen erään paroonin entisen vuokramiehen poika; äitini oli neiti Andréen imettäjä.
— Ymmärrän: te elättekin siis talossa tuon nuoren naisen rintaveljenä, sillä arvaanpa, että paroonin tytär on nuori.
— Hän on kuusitoista-vuotias, monsieur.
Gilbert jätti, kuten näemme, toisen näistä kysymyksistä syrjään livahtaen vastaamatta. Se niistä koski häntä itseään.
Matkustaja näytti tekevän saman huomion kuin me. Kuitenkin alkoi hän nyt kysellä muista asioista.
— Kuinka satuitte olemaan tiellä tällaisella ilmalla? — tiedusteli hän.