— Kuinka? Vanha marskiko?
— Niin, marski juuri.
— Ja arvaanpa, ettei hän anna moisten kirjain joutua neiti Andréen saataville.
— Päinvastoin, monsieur, hän jättää ne milloin minnekin.
— Ja onko neiti Andrée samaa mieltä kuin tekin, nimittäin että ne kirjat ovat huonoja? — kysyi pistävästi hymyillen matkustaja.
— Neiti Andrée ei niitä lue, — vastasi Gilbert kuivasti.
Matkustaja vaikeni vähäksi aikaa. Selvästikin herätti tuo itsenäinen luonne, jossa hyvä ja paha, kainouden ja rohkeuden ominaisuudet olivat yhtyneinä, väkisinkin hänen mielenkiintoansa.
— Mutta miksi te sitten luitte noita kirjoja, jos tiesitte ne huonoiksi? — jatkoi matkustaja, jota vanha oppinut oli puhutellut nimeltä Akharat.
— Siksi, että en tiennyt, millaisia ne olivat, kun ne avasin.
— Huomasitte kuitenkin helposti niiden laadun?