— Taverneystä.
— Me olemme siis perillä?
— Tässä on ajoportti.
— Avatkaa se.
— Ohoi, monsieur, Taverneyn portti ei aukea vain noin tuostaan.
— Mutta onko tämä nyt sitten mikä linnoitus, tämä Taverney? Kas niin, kolkuttakaa.
Gilbert lähestyi porttia ja kolkutti kerran epäröiden ja arasti.
— Oh, ystäväni, — sanoi matkustaja, — tuollaista nyt ei kuulla koskaan; lyökää kovemmin.
Mikään ei todellakaan osoittanut, että Gilbertin kolkutus olisi kuultu. Täydellinen hiljaisuus vallitsi edelleen.
— Otatteko tämän teon vastuullenne? — kysyi Gilbert.