»Olkoon menneeksi! Ranskalaisten kuningas! Saa kelvata!» huudettiin kaikilta tahoilta.
»Odottakaa», sanoi Couthon. »Meillä on vielä kaksi tuntia. Minulla on toinenkin ehdotus.»
»Antakaa kuulua!» huusivat kaikki.
»Ehdotan, että kuninkaan astuessa tänne noustaan, mutta kun kuningas on päässyt perälle, istuudutaan ja pannaan hattu päähän.»
Hetkeksi syntyi hirveä hälinä. Hyväksymishuudot olivat niin kiihkeät, että niitä olisi voinut pitää paheksumishuutoina.
Kun sitten oli rauhoituttu, huomattiin, että kaikki olivat yksimielisiä. Ehdotus hyväksyttiin.
Couthon silmäili kelloa.
»Meillä on vielä tunti aikaa», sanoi hän. »Minulla on kolmaskin ehdotus.»
»Esittäkää, esittäkää!» kehoitettiin kaikilta tahoilta.
»Ehdotan», sanoi Couthon leppeällä äänellään, joka sopivissa tilaisuuksissa osasi värähdellä hirvittävää uhkaa, »ehdotan, ettei kuningasta varten pidetä enää valtaistuinta, vaan varataan hänelle yksinkertainen nojatuoli».