»Teillä on kai jotakin sanottavaa minulle, Chabot?» kysyi Vergniaud, joka oivalsi, että kapusiinimunkilla oli hänelle asiaa.
»Niin on… mutta olkaa huoleti, se ei vie paljon aikaa.»
»Sanokaa se heti.»
Chabot otti esille kellonsa.
»Ei ole vielä aika tullut», virkkoi hän.
»Milloin siis?»
»Sydänyöllä.»
Kaunista Candeillea puistatti tämä salaperäinen keskustelu.
»Voi, hyvä herra!» mutisi hän.
»Rauhoittukaa», lohdutti Chabot, »Vergniaudilla ei ole mitään pelättävää, mutta isänmaa tarvitsee häntä».