»Hyväksytään, hyväksytään, hyväksytään!»
Ja kun Filip oli vaiti, kysyi arkkipiispa levottomana:
»Entä kuudes, korkea herra?»
»Kuudennen esitän toisella ajalla ja toisessa paikassa», vastasi Filip kaunis, »sillä se on suuri ja salainen asia».
»Suuri ja salainen?» toisti Bertrand de Got.
»Niin suuri ja niin salainen», jatkoi kuningas, »että vaadin sinua ennakolta vannomaan vaitioloa tämän ristiinnaulitun kuvan ääressä».
Hän otti ristin rinnaltaan ja ojensi sen arkkipiispalle.
Tämä ei epäröinyt sekuntiakaan. Oli hypättävä viimeisen ojan yli; kun se olisi tehty, tulisi hänestä paavi.
Hän nosti kätensä Vapahtajan kuvan päälle ja sanoi lujalla äänellä:
»Minä vannon.»