Kansalliskaartilaiset, jotka arvelivat, että Pétionia odotti tiukka kuulustelu, päästivät hänet menemään.
Kello oli lähes kolme aamulla. Päivä alkoi sarastaa, mutta omituista kyllä, taivas oli verenkarvainen!
XXVII
Billotin testamentti
Saatuaan kuninkaan kutsun Pétion oli aavistanut, ettei hän pääsisi palatsista yhtä helposti ulos kuin sinne sisälle. Hän oli tällöin lähestynyt muuatta tylynnäköistä miestä, jonka otsaa rumensi leveä arpi.
»Herra Billot», sanoi hän, »mitä uutta kansalliskokouksesta?»
»Se aikoo jatkaa istuntoaan läpi koko yön.»
»Erinomaista! Mitä sanoitte nähneenne Pont Neufillä?»
»Näin tykkipatterin ja kansalliskaartilaisia, jotka herra Mandat oli komentanut paikalle.»
»No ettekö kertonut, että Saint-Jeanin pylväskäytävään
Saint-Antoine-kadun suulle on kerääntynyt melkoinen miesjoukko?»