»Ja minä vastaan siitä», sanoi Billot. »Menkää rauhallisin mielin.»
Pétion lähti luottaen Billotin taatusti isänmaalliseen mielialaan.
Billot saattoi pitää antamansa lupauksen sitäkin helpommin kun Pitou oli vastikään saapunut kaupunkiin. Hän lähetti Pitoun Dantonin luokse kieltäen häntä palaamasta yksin.
Pitoun onnistui karkoittaa Dantonin laiskuus ja saada hänet mukaansa.
Matkalla Danton näki Pont Neufin tykit ja kansalliskaartilaiset Saint-Jeanin pylväskäytävässä. Hän ymmärsi, kuinka tärkeätä oli, ettei sellaisia voimia saisi jättää kansan armeijan selkäpuolelle.
Pétionin'in kirjalliseen valtuuteen vedoten Manuel ja hän poistivat kansalliskaartilaiset Saint-Jeanin pylväskäytävästä ja tykkimiehet Pont Neufiltä.
Näin oli kapinallisten kulkuväylä puhdistettu.
Sillä välin Billot ja Pitou menivät Saint-Honoré-kadulle, jonka varrella edellinen yhä asui. Pitou tervehti asumusta kuin vanhaa ystävää ainakin.
Billot istuutui ja viittasi Pitouta tekemään samoin.
»Kiitän, herra Billot», sanoi Pitou, »mutta minä en ole väsynyt».