»Testamenttini.»
»Mitä? Testamenttinne? Kas niin, herra Billot», naurahti Pitou, »ette te näytä ollenkaan mieheltä, joka tekee kuolemaa!»
»En kylläkään», myönsi Billot osoittaen kivääriä ja panosvyötä, jotka riippuivat seinällä, »mutta näytän mieheltä, joka voi saada pian surmansa».
»Ah, niin, olemmehan me kaikki kuolevaisia?» sanoi Pitou hartaasti.
»No niin, Pitou, olen kutsunut sinut luovuttaakseni sinulle testamenttini.»
»Minulle, herra Billot?»
»Sinulle, Pitou, ja senvuoksi, että teen sinusta omaisuuteni yleisperijän.»
»Minustako yleisperijä?» huudahti Pitou. »Kiitos, ei, herra Billot!
Jopa te nyt laskette pilaa!»
»Ei, puhun ihan vakavasti, hyvä ystävä.»
»Mutta se ei kävele, herra Billot.»