»Miksette neuvo minua panemaan päähäni punaista myssyä?»
»Miksei, sire, jos se kelpaisi keinoksi», sanoi Dumouriez.
Kuningas silmäili tovin aikaa epäluuloisesti miestä, joka vastasi hänelle näin. Sitten hän virkkoi:
»Te haluatte siis vakinaista ministeriöä, herra Dumouriez?»
»En halua mitään, sire… Olen valmis ottamaan vastaan kuninkaan käskyt, mutta olisi miellyttävämpää, että kuninkaan käskyt lähetettäisiin minulle rajalle eikä Pariisiin.»
»Entä jos päinvastoin määräisin teidät jäämään Pariisiin ja ottamaan haltuunne ulkoasiainministerin salkun, mitä te sanoisitte?»
Dumouriez hymyili.
»Sire, minä sanoisin, että teidän majesteettinne on päässyt ennakkoluuloista, joita teihin on minusta juurrutettu.»
»No niin, herra Dumouriez, kuitenkin kaikitenkin… te olette ministerini.»
»Sire, uhraudun palvelukseenne, sire, mutta…»