Seuraavana päivänä uusi ministeriö vannoi virkavalan kansalliskokouksessa, minkä jälkeen se siirtyi Tuilerieihin.
Rolandilla oli jalassa paulakengät, koska hänellä ilmeisesti ei ollut varaa ostaa solkia. Päässä hänellä oli pyöröhattu, sillä hän ei pitänyt milloinkaan muunlaista.
Hän meni Tuilerieihin siis tavallisessa asussaan ja pysytteli viimeisenä.
Juhlamenojen ohjaaja de Brézé päästi ensimmäiset viisi sisälle, mutta pysäytti Rolandin. Tämä ei voinut käsittää, miksi häneltä evättiin pääsy.
»Minä olen ministeri, kuten nuo toisetkin», sanoi hän, »ja lisäksi sisäministeri».
Juhlamenojen ohjaaja ei näyttänyt sitä lainkaan uskovan.
Dumouriez kuuli kiistan ja ehätti välittämään.
»Miksette laske herra Rolandia sisälle?» kysyi hän.
»Mutta, hyvä herra», vastasi juhlamenojen ohjaaja väännellen käsiään, »kuinka saatan laskea sisälle miehen, jolla on pyöröhattu eikä solkia kengissä!»
»Voi, voi, kaikki on hukassa!» sanoi Dumouriez kylmäverisesti.
»Pyöröhattu eikä solkia kengissä!»