— No, onneton! — mutisi Henrik. Uskotko nyt?
— Varro vähän, — vastasi Chicot.
— Mitä sinä täältä haet?
— Ole vaan vaiti! Hiivi hiljaa pois sängystäsi ja anna minun tulla sinne sinun sijaasi.
— Miksikä niin?
— Kas että taivaan viha kohdistuisi minuun sinun sijastasi.
Luuletko sitten että minä sen kautta säästyisin?
— Sopiihan meidän koettaa.
Ystävällisen itsepintaisesti veti hän sitte Henrikin ulos sängystä ja ryömi itse sinne.
— Mene nyt istumaan minun nojatuoliini Henrik, ja anna minun olla hetkinen rauhassa.