Siinä oli tosiaankin portti, ja se oli juuri sama portti, jonka pimentoon Bussy oli kätkeytynyt. Kun siis tuo otaksuttu matematikko kohotti lyhtyään ja otti kääreen silmiltään, joutui hän seisomaan Bussyn kanssa ihan vastakkain.
Mitä ihmettä! — huudahti Bussy. — Tässähän lääkäri onkin! Te sidoitte eilen erään aatelismiehen, jota oli haavotettu kylkeen.
— Kyllä, ja te olette se sama aatelismies. Minäpä en osannut odottaa tapaavani teitä täällä.
— Mitä te sitten etsitte?
— Sitä taloa, jonne minut haettiin.
— Ettekö siis tuntenut sitä entuudestaan? Kuinka olisin sitä voinut tuntea? Minuthan saatettiin sinne sidotuin silmin.
— Oletteko siis tosiaankin ollut tässä talossa?
— Olen, joko tässä tai jossakin noissa toisissa, en voi sanoa missä, koska juuri parast'aikaa olen sitä etsimässä.
— Hyväpä on! huomautti Bussy. — Niinpä en olekaan nähnyt unta.
— Mitä tarkoitatte? Minä en teitä ymmärrä.