— No mutta, — huomautti Antraguet, — eihän naisenryöstö ole mitään tavatonta, vai miten, Bussy?
— Ei suinkaan, — vastasi Bussy, mutta pitää niiden toki antaa huutaa, jos ne vain haluavat.
— Kuka oli sitten nainen? kysyi Antraguet.
— Sitä ei ole koskaan saatu tietää.
— Hyvä! — virkkoi Bussy. — Se mies on joka tapauksessa hyvin omituinen ihminen ja hän herättää minussa mitä suurinta mielenkiintoa.
— Varmaa vain on, sanoi Livarot, — että tuolia jalolla herralla on kamala maine.
— Onko hänestä jotain muutakin kerrottavaa?
— Ei, itse asiassa. Hän ei ole koskaan tehnyt mitään julkista pahaa. Väitetäänpä vielä niinkin, että hän on alustalaisiaankin kohtaan verrattain hyvä mikä ei kuitenkaan estä sitä, että häntä siellä ympäristöllä pelätään kuin itse pirua. Sitäpaitsi hän on yhtä mainio metsästäjä kuin Nimrod, eikä kuninkaalla ole koskaan ollut hänen vertaistaan ylihovijahtimestaria. Hän sopii tähän toimeen paremmin kuin Saint-Luc, jolle toimi ensin oli aiottu, mutta joka sen menetti Anjoun herttuan väliintulon vuoksi.
— Etkö kuule, että Anjoun herttua sinua huutaa? — virkkoi Antraguet.
— Ooh, anna hänen vain huutaa. No tiedätkö, mitä kerrotaan Saint-Luc'ista?