— Aatelisen kunnian kautta sen vakuutan!
— Etkä ota ketään mukaasi.
— En. Vannon meneväni yksin.
— Hyv'on. Se on siis päätetty. Kotimatkalla kuljemme Bastiljin ohi: minä osotan sinulle portin… sinä tulet mukanani minun kotiini… minä annan sinulle avaimen… ja tänä iltana…
— Näyttelen minä teidän korkeuttanne; se on päätetty.
Bussy ja herttua liittyivät nyt taas metsästysretkeen, jota ylen taitavasti johti herra de Monsoreau.
Kuningas oli ihastuksissaan, ja ylihovijahtimestari sai kuulla kohteliaisuuksia sekä häneltä että herttualta.
— Armollinen herra, — sanoi Monsoreau viimeksimainitulle, — olisin kovin onnellinen, jos olen osannut toimia teidän mieliksenne, koska minun on juuri teitä tästä toimestani kiittäminen.
— Mutta te tiedätte, hyvä herra, — puuttui herttua puheeseen, että jos edelleenkin haluatte pysyä minun suosiossani, täytyy teidän tänä iltana lähteä Fontainebleauhon. Kuningas tahtoo metsästää siellä ylihuomenna ja sitä seuraavina päivinä, eikä ole liikaa, että te käytätte yhden päivän tutustuaksenne metsään.
— Minä tiedän sen, armollinen herra, — vastasi Monsoreau, — ja olen jo järjestänyt kaikki kuntoon matkustaakseni ensi yönä määräpaikkaan.