— Taloa on yhtä vaikea löytää päivällä kuin yölläkin. Epäilen neljää tai viittä eri taloa, jotka ovat vieretysten.
— Silloinpa, — virkkoi Bussy, — luulen olleeni sinua onnellisempi.
— Kuinka niin, armollinen herra? Oletteko tekin ollut siellä selkoa ottamassa?
— En. Olen vain kulkenut siitä ohitse.
— Ja oletteko tuntenut portin?
— Niin toivon.
— Ja milloin saan tietää teidän löytäneen sen onnen, jota etsitte?
— Varhain huomisaamuna.
— Ettekö tarvitse minua sillävälin?
— En, en millään lailla, rakas Remy.