— Ei, on parempi, että se jää siihen, — vastasi hän.
Sitten hän tarttui airoihin ja alkoi kiiruusti soutaa.
Samalla havaitsimme, että huoneeseeni ilmestyi valoa ja että siellä ihmishaamuja liikuskeli edestakaisin.
— Olenko pettänyt teitä, — lausui Monsoreaun kreivi, — ja eikö aika jo ollut täpärällä?
— Kyllä, kyllä, hyvä herra, — vastasin minä. — Te olette todellakin minun pelastajani.
Me näimme nyt, että kamariin astui muuan mies, jonka edestä kaikki muut siirtyivät syrjään. Tämä mies tuli avonaisen akkunan luo, kumartui katsomaan siitä alas, huomasi vedessä uiskentelevan hunnun ja päästi huudon.
— Näettekö nyt, että olin oikeassa jätteessäni hunnun veteen? — sanoi kreivi. — Herttua otaksuu teidän heittäytyneen veteen, ja sill'aikaa kun hän teitä sieltä etsityttää on meidän helpompi paeta.
Minua värisytti havaitessani, miten tarkkanäköisesti hän jo edeltäpäin oli tuonkin seikan osannut ottaa lukuun.
Siinä samassa laski venhe rantaan.
15.