— Parisissa. Hän saapui tänne eilen illalla.
Monsoreaun kreivitär 181
— Miksi hän niin äkisti on palannut takaisin?
— Koska ei mielellään viihdytä siellä missä luullaan naisen kuoleman olevan alituisena muistuttajana.
— Oletteko tavannut häntä hänen Parisiin saavuttuaan?
— Olen. Tulen juuri suoraan hänen luotaan.
— Onko hän puhunut teille minusta?
— Minä en antanut hänelle siihen aikaa. Pyysin hänen täyttämään erään lupauksen, jonka hän oli minulle antanut. Hän on nimittäin luvannut, että minut niiden palvelusten vuoksi, joita olen hänelle tehnyt, nimitetään ylihovijahtimestariksi.
— Vai niin! — sanoin minä surullisesti hymyillen, sillä mieleeni johtui Daphne-parkani kuolema. — Te olette pelottava metsästäjä. Minä sen varsin hyvin muistan. Te olette varmaan täysin oikeutettu tuohon toimeen.
— En minä saa sitä tointa taitavuudestani metsästäjänä, hyvä neiti, saan sen vain prinssille tekemistäni palveluksista. Minulla kylläkään ei ole minkäänlaista oikeutta tähän toimeen, mutta Anjoun herttua ei rohkene olla minua kohtaan kiittämätön.