Noissa vastauksissa, huolimatta siitä kunnioittavasta äänestä, millä ne lausuttiin, oli jotain mikä minua kauhistutti, sillä niistä huokui järkähtämätön tahdonvoima.
Olin hetken ääneti.
— Onko minun lupa kirjoittaa isälleni? — kysyin minä.
— Epäilemättä. Mutta ajatelkaapa, että teidän kirjeenne voivat joutua toisiin käsiin.
— Onko minun kielletty menemästä ulos?
— Teiltä ei ole kielletty mitään, hyvä neiti, mutta minä pyydän vain huomauttaa teille siitä, että teidän jälkiänne voidaan urkkia.
— Kaiketi saanen ainakin sunnuntaisin käydä kuulemassa messua?
— Turvallisuutenne vuoksi olisi parempi, että jättäisitte sen tekemättä, mutta jos sitä nyt välttämättä haluatte, niin seuratkaapa yksinkertaista neuvoani ja käykää vain Sainte-Catherinen kirkossa.
— Missä se kirkko on?
— Tämän talon vastapäätä kadun toisella puolen.