— Hyvä neiti, — sanoi hän, — tarkoitukseni ei ole teitä millään muotoa pakoittaa. Jos vaaditte lupauksenne takaisin, niin minä sen teille annan: te olette vapaa. Mutta…
Näin sanoen kreivi meni akkunan luo.
— … mutta, — sanoi hän, — katsokaahan tuonne!
Nousin ylös sen sisäisen voiman ajamana, mikä pakoittaa meitä saamaan varman vakuutuksen onnettomuudestamme, ja akkunan alla havaitsin kappaan kääriintyneen miehen: mies näytti koettavan pyrkiä taloon.
— Oi, hyvä jumala! — huudahti Bussy. — Ja te sanotte, että tämä tapahtui eilen?
— Niin, hyvä kreivi, noin kello yhdeksän eilisiltana.
— Jatkakaa! — kehoitti Bussy.
— Hetken perästä saapui muuan toinen mies, ja sillä oli lyhty kädessään. Hän alkoi keskustella ensinmainitun kanssa.
— Mitä noista kahdesta miehestä ajattelette? kysyi kreivi Monsoreau minulta.
— Ajattelen, että siinä on herttua uskottuineen, — vastasin minä.