— Mutta, — kysäsi Diana äkisti, — kuinka olette päässyt tähän taloon?
Bussy näytti hänelle mitään virkkamatta avainta.
— Avain! — huudahti Diana. — Kuinka olette saanut tämän avaimen? Kuka on sen teille antanut?
— Eikö Gertrud ole luvannut saattaa prinssiä tänä iltana teidän luoksenne? Prinssi on havainnut herra Monsoreaun ja minun tässä ulkopuolella: hän pelkäsi jotain ansaa ja lähetti minut puolestaan tänne.
— Ja te otitte tuon tehtävän suorittaaksenne? — sanoi Diana moittien.
— Se oli ainoa keino päästäkseni teidän luoksenne. Voitteko olla niin epäoikeuden mukainen, että viitsitte suuttua minuun siitä että olen etsinyt elämäni korkeinta autuutta ja suurinta tuskaa!
— Olen teille vihainen siitä syystä, — virkkoi Diana, — että olisi ollut parempi, jos te ette olisi minua enää nähnyt. Silloin olisitte minut unohtanut.
— Ei, hyvä rouva, — sanoi Bussy, — te erehdytte. Jumala itse on päinvastoin minut tänne lähettänyt ottamaan selvän siitä ovelasta suunnitelmasta, jonka uhriksi te olette joutunut. Kuulkaa: samana hetkenä, jona teidät näin, omistin elämän teille. Se tehtävä, jonka otin suorittaakseni, alkaa juuri nyt. Te kai haluatte saada jotain tietoa isästänne?
— Ah, kyllä!
— Hyv'on! — sanoi Bussy. — Otan hankkiakseni teille tietoja hänestä. Pitäkää vaan ystävällisessä muistossanne se mies, joka tästä hetkestä alkaen elää ainoastaan teitä varten.