— Jälelläolevien kirjainten joukossa on meillä ensinnäkin iso H. Kirjoita siis H muistiin, Nogaret.
D'Epernon totteli.
— Sitten e ja r. Tuonnempana Valois nimessä on o. Senjälkeen valitsemme d ja e kirjaimet, jotka yhdessä s kirjaimen kanssa, jolla sukunimi päättyy, muodostavat sanan… tavaa, d'Epernon… H, e, r, o, d, e, s.
— Herodes, — sanoi d'Epernon.
— Vilain Herodes! — huudahti kuningas.
— Oikein, — sanoi Chicot, — niin sinä joka päivä kirjoitat nimesi, poikani.
Näin sanoen Chicot vetäytyi takaperin, ollen olevinaan ylen kauhuissaan.
— Herra Chicot, — virkkoi Henrik, — te menette sopivaisuuden rajojen yli.
— Minäkö? — kysäsi Chicot. — Minä sanon vaan asian niinkuin se on, minä, enkä mitään muuta. Mutta sellaisiahan kuninkaat ovat. Kun sanot niille kerrankin totuuden, niin ne heti tulevat häijyiksi.
— Olisipa tuo tosiaankin varsin kaunis sukutiedollinen selitys! — sanoi Henrik.