— Vai niin, — tuumiskeli Chicot, asettautuen syrjään Quatre Filsin kadun kulmaukseen, — tässä siis ei olekkaan Mayenne yksin pelissä, vaan myöskin Guise. Tähän asti tämä juttu on ollut vain vähän kummallista, mutta nyt alkaa tämä kaikki käydä jo huvittavaksi. Kärsivällisyyttä vaan!
Chicot odotti todellakin hyvän aikaa huolimatta siitä että häntä paleli ja että hän oli nälissään. Viimein avautui taaskin palatsin portti: mutta noiden seitsemän viittoihin kääriintynnen ratsumiehen sijasta ilmestyikin sieltä nyt seitsemän genovevalaismunkkia, jotka, kapusonkeihinsa kietoutuneina, läksivät kulkemaan nöyrästi kumartunein päin ja suunnattoman suuria rukousnauhojaan nypistellen.
— Ohoo! — huudahti Chicot itsekseen, — mikä odottamatoin ratkaisu! Onko siis Guisen hotelli niin täynnänsä pyhyyttä, että sudetkin siellä muuttuvat lampaiksi heti kun ovat astuneet sen portista sisälle? Tämä kaikkihan käy yhä huvittavammaksi.
Chicot seurasi sitten munkkeja samoinkuin oli seurannut ratsastajia. Hän oli varma siitä että noiden kaapujen sisässä nyt olivat samat henkilöt, joita viitat olivat vähän aikaisemmin verhonneet.
Munkit kulkivat Seinen yli ja kääntyivät Sainte-Genevièven kadulle.
— Hm, hm! — ajatteli Chicot. — Pitäisiköhän meidän nyt kääntyä takaisin Fontainebleauhon? Siinä tapauksessa en ole kulkenut lyhintä tietä. Mutta ei. Me emme tule matkustamaan niin kauvas.
Munkit pysähtyivät tosiaankin Pyhän Genovevan luostarin eteen ja astuivat sen eteiseen, jonka pimennosta näkyi muuan samaan veljeskuntaan kuuluva munkki tarkoin tutkivan sisälletulijain käsiä.
— Piru vieköön! — ajatteli Chicot. — Näyttääpä siltä kuin pitäisi kaikilla luostariin tänä iltana pyrkijöillä olla puhtaat kädet. Siellä ihan varmasti on kysymyksessä jotain tavallista harvinaisempaa.
Chicot joutui nyt verrattain hämilleen sen johdosta, miten saisi pysäytetyiksi nuo seuraamansa henkilöt näkyvissään. Neuvottomana katseli hän ympärilleen ja kummastuksekseen huomasi, että kaikkia luostariin suuntautuvia katuja myöten vaelsi munkkeja, muutamat yksin, toiset kaksittain, ja että ne kaikki painautuivat luostariin.
— Ahaa, ajatteli Chicot, — tänä iltana mahtaa olla munkkiveljeskunnan kokous, johon Ranskanmaan kaikki genovevalaismunkit ovat kutsutut. Kautta kunniani, tämä on ensimäinen kerta, jolloin minun tekee mieleni ottaa osaa munkkikunnan kokoukseen.