— Niinkuin näette, isken minä kynteni toutaimeen, niin ettei kukaan muu pääse tähän käsiksi.
Paaston aikana on näitä tällaisia ruokatavaroita hyvin vähän saatavissa.
— Toutaimeen! — huudahti Gorenflot hämmästyneenä.
— Tietystikin tämä on toutain, — sanoi Chicot, ja pisti tuon herkullisen linnun nenänsä alle.
— Milloin toutain on saanut nokan? — kysyi munkki.
— Nokan? — myhähti gascognelainen. — Missä se on? En minä näe tässä muuta kuin kitaset.
— Entä nuo siivet? kysyi munkki.
— Eviähän ne ovat.
— Entäpä höyhenet?
— Nehän ovat suomuja, rakas Gorenflot. Tehän taidatte olla hiprakassa!