— Ottakaa mitä muuta hyvänsä, — vastasi munkki, — mutta älkää tällaista pinaattia. Tämä on kaikista huonointa.
— Hyi! — sanoi Chicot, otettuaan veli Gorenflotin lautasen ja haistettuaan sitä. — Hyi!
Sitten hän kääntyi ja huusi isäntää. Tämä nähtävästikin oli jo ollut varuillaan ja ilmestyi heti kynnykselle.
— Mestari Claude! Tuokaa tänne pari pulloa sitä viiniä, jota te tässä eräänä iltana niin kovin kehuitte.
— Pari pulloa! sanoi Gorenflot. — Mitä te niin paljolla teette, kun minä kerran en mitään maista?
— Jos te olisitte tahtonut juoda mukana, niin olisin minä tilannut neljä pulloa, ehkäpä kuusi, olisinpa voinut sanoa: tuokaa niin paljo kuin sitä teillä on! — virkkoi Chicot. — Mutta kun saan juoda yksinäni, ei juominen tunnu niin hyvältä, ja kaksi pulloa riittää varsin hyvin.
— Kaksi pulloa on tosiaankin kohtuullista, — huomautti Gorenflot, — ja ellette lisäksi syö muuta kuin eräitä yksinkertaisia ruokalajeja, niin ei rippi-isällänne ole teille mitään huomautettavaa.
— En tietenkään, — sanoi Chicot. — Rasvaa paaston aikana! Hyi toki!
Sillaikaa kun mestari Bonhomet meni kellariin noutamaan sieltä noita kahta pulloa, pujahti Chicot ruokasäiliöön ja otti sieltä esiin lihotetun kanan.
— Mitä te siellä teette, hyvä veli? — uteli Gorenflot, joka osanotolla seurasi Chicotin kaikkia liikkeitä, — mitä teette siellä?