— Sen, joka on tottunut juomaan, — huomautti Gorenflot, — tulee ensi siemauksesta tuntea laji, toisesta hyvyys ja kolmannesta ikä.
— Ikä, te sanotte, — tokaisi Chicot. — Silloinpa olisin halukas tietämään, miten vanhaa tämä viini on.
— Se on varsin helppoa saada tietää, — selitti Gorenflot ja ojensi lasiaan. — Kaatakaa minulle vain kaksi tippaa, niin minä sanon sen heti.
Chicot kaatoi munkin lasin melkein täyteen. Munkki tyhjensi sen hitaasti, mutta yhteen hengenvetoon.
— Tämä on vuodelta 1561, — sanoi hän, pannen lasin takaisin pöydälle.
Niin, joulun seudusta vuodelta 1561, — vakuutteli Claude Bonhomet. — Se sattui ihan oikein.
— Veli Gorenflot, — sanoi nyt gascognelainen ottaen hatun päästään ja kumartaen munkille, — Roomassa on julistettu pyhimykseksi monta sellaista, jotka olisivat sen paljo vähemmin ansainneet kuin te.
— Tämä johtuu vain pienestä tottumuksesta, hyvä veli, — väitti Gorenflot ujosti.
— Ja taipuvainen myös, — arveli Chicot. — Eipä tottumus, hitto vie, yksinään riitäkään, siitä olen itsekin todistuksena, minä, jolla nyt toki hiukan lienee tähänkin tottumusta. Mutta mitä nyt aiotte tehdä?
— Nousen ylös, kuten näette.