— Mitä varten?
— Lähteäkseni luostariin.
— Maistamattako minun toutaintani?
— Aah, sehän oli totta, — huudahti Gorenflot. — Näyttää siltä, kunnon veli, että te vieläkin vähemmän ymmärtäisitte ruokia kuin juomia. Mestari Bonhomet, mikä elukka tämä on?
Gorenflot näytti isännälle tuota kiistan esinettä. Isäntä katseli tuollaisen kysymyksen tekijää kummastuneena.
— Niin, — puuttui Chicotkin puheeseen, — teiltä kysytään, mikä tuo otus on?
— Tule ja puserra! — huudahti isäntä. — Kanahan se on!
— Kana! — kertasi Chicot kummastunein katsein.
— Tietystikin! — jatkoi mestari Claude.
— No, onko teillä vieläkin jotain vastaanväittämistä? kysyi Gorenflot riemuissaan.