— Niin, niin, — sanoi Chicot, — näyttääpä siltä kuin olisin minä väärässä. Mutta kun minun mieleni kerran tekee syödä tuo kana syntiä tekemättä, niin tehkää minulle, hyvä veli, ainakin se palvelus… pyydän teitä molemminpuolisen ystävyytemme nimessä… että kastatte sen muutamilla vesipisaroilla toutaimeksi.
— Ahaa! — virkkoi Gorenflot nauraen.
— Niin, minä pyydän teitä, — jatkoi gascognelainen, — sillä muuten tulen ehkä tehneeksi syntiä, syömällä kiellettyä ruokaa.
— Olkoon menneeksi, — sanoi Gorenflot, joka, ollen luonnostaan kelpo pöytäkumppani, nyt oli alkanut tulla paremmalle tuulelle. Siihen kai oli osaltaan vaikuttanut tuo kolme kertaa tapahtunut viinin maisteleminenkin. — Mutta eipä tässä enää olekkaan vettä.
— Jossain on kirjoitettu, en muista varmaan missä: voit hätätilassa käyttää hyväksesi sitä mitä sinulla on. Tarkoitus pyhittää välikappaleet. Kasta viinillä, hyvä veli, kasta viinillä. Elukasta voi tosin siten tulla vähemmän katolilainen, mutta ei silti huonompi.
Chicot täytti munkin lasin ääriään myöten. Nyt oli ensimäinen pullo tyhjennetty.
— Bacchuksen, Comuksen ja Momuksen nimeen kastan minä sinut toutaimeksi, — sanoi Gorenflot.
Sitten hän kastoi sormenpäänsä viiniin ja pudotti niistä muutamia pisaroita kanan päälle.
— Kas niin, — virkkoi gascognelainen, munkin lasia kilistäen, — tyhjentäkäämme nyt lasi vastakastetun kunniaksi. Tulkoon hän mahdollisimman pian paistetuksi, ja täydentäköön mestari Claude Bonhometin taitavuus ne ominaisuudet, joita tällä kanalla jo luonnostaan on!
— Niin, vastakastetun malja! — huusi Gorenflot nauraen ja iski nahkaansa lasillisen bourgognea, jonka Chicot oli hänelle kaatanut. — Toutaimen malja! Tämä on totta, kautta kunniani, oivallista viiniä.