— Eikö asia siis ole niinkuin minä sanon? — huomautti Chicot.
— Ja jos pannukakku nyt olisi tässä niin haukkaisin sen yhtenä ainoana suupalana, aivan samoin kuin nyt tyhjennän tämän lasin yhdellä siemauksella.
Säkenöivin silmin tyhjensi nyt munkki kolmannesta pullosta neljänneksen.
— Vai niin, — sanoi Chicot, — ette siis tuntenut voivanne varsin hyvin?
— Olin aivan uuvuksissa, hyvä ystävä, — vastasi Gorenflot. — Tuo kirottu puhe oli minut lopen väsyttänyt. Kokonaiseen kolmeen päivään en mitään muuta ajatellutkaan.
— Mutta niinpä sen sitten täytyy ollakin mainion, — tuumi Chicot.
— Kerrassaan! vastasi munkki.
— Lukekaapa sitä hiukan meidän tässä pannukakkua odotellessamme.
— Ei, sitä en tee, — sanoi Gorenflot. — Kristillinen puhe pöydän ääressä! Oletko milloinkaan kuullut sellaisesta puhuttavankaan, herra narri? Ehkäpä kuninkaasi hovissa?
— Siellä kyllä pidetään verrattain kauniita puheita kuningas Henrikille, jota jumala varjelkoon! — virkkoi Chicot ja nosti hattuaan.