Hän täytti uudelleen munkin lasin ja huusi:
— Kuolema kerettiläiselle ja eläköön messu!
— Siis, — virkkoi Chicot, joka muisti veli portinvartijan tarkastelleen kaikkien luostarinkirkkoon pyrkivien käsiä, — siis teidän tarvitsee mentyänne näyttää vain tuota rahaa portinvartijalle… ja…
— Minä pääsen sisään, — täydensi Gorenflot.
— Ilmanko mitään vaikeuksia.
— Hm! Yhtä helposti kuin tämä viini solahtaa kurkustani alas.
Näin sanoen nielaisi munkki uuden naukun tuota ihanaa juomaa.
— Se merkitsee, — jatkoi Gorenflot, joka nyt oli aivan juovuksissa, — se merkitsee, että veli Gorenflotille avataan ovet selkoselälleen.
— Ja te pidätte sitte puheenne?
— Minä pidän puheeni, — toisti munkki. — Näin se käy: Minä astun sisälle, ymmärräthän, Chicot, minä astun sisälle.