— Mutta tässä se nyt kuitenkin on, — sanoi Gorenflot, heittäytyen tuolinsa selustinta vasten ja näyttäen Chicotille muuatta pientä rahaa.
— Mitä! Rahaako? — tokaisi Chicot. — Ahaa, minä ymmärrän! Te lahjotte portinvartijan päästäksenne sisälle silloinkuin haluatte, te paatunut syntinen!
Gorenflot nauraa hohotti, niin että suu leveni korviin asti, ja änkytti, hymyillen herttaisesti kuin autuuttatunteva juopunut:
— Muuta ei tarvita.
Sitten hän aikoi pistää rahan taskuunsa.
— Odottakaapas, odottakaapas, — keskeytti Chicot. — Kas peijakas, miten soma raha!
— Varustettu kerettiläisen kuvalla, selitti Gorenflot. — Siihen on sydämen kohdalle kaivettu reikä.
— Kun tätä tarkoin katselen, — sanoi Chicot, niin näenpä, että se on Navarran kuninkaan rintakuvalla varustettu raha, ja sen läpi on tosiaankin reikä porattu.
— Tikarinpisto, niin, — puhui Gorenflot. — Kuolema kerettiläiselle! Se, joka kerettiläisen tappaa, on jo etukäteen tullut julistetuksi pyhimykseksi, ja minäkin puolestani lahjoitan sille, jumala minua armahtakoon, paratiisiosuuteni.
— Ahaa! — mutisi Chicot itsekseen. — Nyt alkaakin asia minulle selvitä. Mutta tuo syntinen ei vielä ole tarpeeksi humalassa.