Se on minulla täällä, — vastasi munkki, lyöden otsaansa, johon alkoi kohota sama punottava väri kuin poskiinkin.
— Kello puoli kymmenen, — muistutti Chicot.
— Ah, minä vaan narrasin, — sanoi munkki.
— Milloinka siis puhe on pidettävä?
— Kello kymmenen.
— Kello kymmenenkö? Minä luulin, että luostari sulettaisiin kello yhdeksältä.
— Sulettakoon vaan, — sanoi Corenflot ja katseli kynttilänvaloa täysinäisen lasinsa läpi, — se ei minua liikuta; minulla on avain.
— Luostarin avain! — huudahti Chicot. — Teilläkö olisi luostarin avain?
— Se on täällä taskussani, — vastasi Gorenlfot ja löi kämmenellään kaapuunsa.
— Mahdotonta! — intti Chicot. — Minä tunnen luostarinsäännöt. Olen ollut katumusmatkalla ainakin kolmessa luostarissa. Avainta ei uskota tavallisen veljen huostaan.