Koska mestari Bonhomet oli pannut merkille, että milloin narri ja munkki söivät yhdessä, maksoi narri aina, niin hän piti narria suuressa arvossa, jota vastoin hän munkista verrattain vähän välitti. Hän lupasi senvuoksi Chicotille olla yön tapahtumista sanaakaan hiiskumatta. Sitten hän poistui vieden Chicotin neuvon mukaan kynttilän mennessään.
Kuitenkin tuntui Chicotista ylen vaikealta saada kaikki pimeässä uudelleen järjestetyksi, niin ettei Gorenflot herätessään mitään huomaisi. Senvuoksi hän puhalsi takassa olevat hiilet hehkumaan.
Tämän puhaltelemisen kestäessä lakkasi Gorenflot kuorsaamasta ja mumisi:
— Hyvät veljet, on raju ja myrskyinen ilma. Se on Herran hengitys, joka panee minun puhumaan.
Sen jälkeen hän alkoi uudelleen kuorsata.
Chicot odotti hetken, siksi kunnes uni taas oli voittanut Gorenflotin, ja alkoi sitten kiskoa munkkia irti pöytäliinan sisästä.
— Huu! — puheli Gorenflot. — Millainen kylmyys! Se estää viinirypäleet kypsymästä.
Chicot oli nyt hetkisen hiljaa.
— Te tunnette harrastukseni, veljet, niin kirkon kuin Guisen herttuankin hyväksi.
— Lurjus! — sanoi Chicot.