— Olen lausunut ajatukseni, — jatkoi Gorenflot. — Mutta se on vallan varmaa, että…
— Mikä on varmaa? — kysyi Chicot ja kohotti munkkia ylös kääriäkseen viitan hänen ylleen.
— Se on varmaa, että ihminen on viiniä voimakkaampi. Veli Gorenflot on painiskellut viinin kanssa, niinkuin Jaakoppi enkelin kanssa, ja Gorenflot on voittanut.
Munkki avasi nyt toisen silmänsä ja huomasi Chicotin…
— Mitä? — Onko täällä aaveita? — mutisi hän.
— Hän on vielä ihan sekaisin, — virkkoi Chicot, kietoi kaapun munkin ympärille ja veti kapusongin hänen päähänsä.
— No, sepä oli hyvä, — mutisi munkki. — Sakastinvartija on sulkenut kuorin oven, niin että nyt ei enää tunnu vetoa.
— Nyt saat herätä silloinkun haluat, — puhui Chicot.
— Herra on minun rukoukseni kuullut, — mutisi munkki, — ja pohjatuuli, jonka hän lähetti viinirypäleitä vahingoittamaan, on vaihtunut leppoiseksi länsituuleksi.
Chicot teki nyt pöytä- ja ruokaliinoista itselleen lattialle jonkinlaisen vuoteen ja laskeusi maata.