— Äh! Mistä syystä?
— Kuulkaahan, herra Chicot, — virkkoi munkki, pannen kätensä sydämelleen. — Uskokaapa minua tahi älkää, mutta, kautta kunniani, minä en tiedä siihen syytä.
— Ellei se vaan johdu teidän viimeisestä renttuilemisestanne, veli?
— Laskette julmaa pilaa, — vastasi Gorenflot. — Tiedättehän vallan hyvin mitä minä olen tehnyt eilis-illan jälkeen.
— Tiedän, — jatkoi Chicot, — mitä teitte kello kahdeksan ja kymmenen välillä, mutta missä olitte kymmenestä kolmeen, sitä en tiedä.
— Kuinka? kymmenestä kolmeenko?
— Niinpä tietenkin, sillä kello kymmenen te menitte tiehenne.
— Minäkö? — virkkoi Gorenflot ja tuijotti gascognelaiseen.
— Te, ja minä teiltä vielä kysyin, mihin te aiotte mennä.
— No, mihin minä sanoin meneväni?