— Näin teidän vaaniskelevan niitä ratsastajia, jotka tästä menivät ohi.
— Sinä olet hullu.
— Mutta tehän piilouduitte noitten kivien taa ja tähystelitte sieltä hyvin tarkasti.
— Kuulkaapas, Gorenflot! Minä aion rakennuttaa itselleni talon tähän kaupungin edustalle. Nuo kivet ovat minun, ja minä tahdoin vain tutkia, onko niiden laatu hyvää.
— Se muuttaa asian, — vastasi munkki, uskomatta Chicotin puheista sanaakaan.
— Mutta mitä sinulla itselläsi on täällä kaupungin ulkopuolella tekemistä?
— Ah, herra Chicot! Minut on karkoitettu, — vastasi Gorenflot ja huokasi syvään.
— Mitä?
— Karkoitettu, sanon minä.
Näin sanoen kietoi Gorenflot kaapun ympärilleen ja näytti sellaiselta, jolle suuri onnettomuus myöntää oikeuden turvautua kanssaihmistensä apuun. — Veljeni ajavat minut luotaan, — jatkoi hän. — Minä olen hyljätty, minut on pantu pannaan.