— Niin kyllä, mutta tehän tulitte takaisin kello kolme aamulla, ja todistuksena siitä voin mainita, että te jätitte oven auki, ja minua paleli niin vietävästi.
— Jos tuo, mitä puhutte, on totta…
— Se on sula totuus. Kysykää mestari Bonhometilta, niin saatte kuulla. Hän juuri avasi teille portinkin. Sanonpa teille senkin, että te takaisin tullessanne olitte kovin pöyhkeä, ja minä sanoin teille: Hyi sentään, veli! Pöyhkeys ei sovi miehelle, kaikista vähimmän munkille.
— Mistä syystä minä sitten olin pöyhkeä?
— Siksi että teidän puheenne oli saanut menestystä ja että Guisen herttua, kardinaali ja Mayennen herttua, jota Jumala varjelkoon, olivat lausuneet teille kohteliaisuuksia, — vastasi gascognelainen hattuansa kohottaen.
— Niinpä onkin minulla nyt kaikki selvillä, — sanoi Gorenflot.
— Sehän on hyvä se. Te siis myönnätte olleenne mukana tuossa kokouksessa… miksi hiivatiksi te sitä kutsuittekaan? Ahaa, nyt minä muistankin, pyhäksi Liitoksi. Niin se oli.
Gorenflot painoi päänsä alas ja huokasi.
— Minä olen unissakävijä, — virkkoi hän. — Sitä en ollut voinut aavistaakaan.
— Unissakävijä! — toisti Chicot. — Mitä se merkitsee?