— Saamari! Näettehän sen selvästi, koskapa tuo lurjus, joka juuri oli täällä sisällä ja joka luullakseni oli isäntä…
— Kyllä hän oli isäntä itse, — huomautti munkki.
— Koska hän alentuu puhuttelemaan palvelijaksi puettua miestä.
— Ooh, — sanoi Gorenflot, — hän on nyttemmin muuttanut pukua. Minä olen hänet nähnyt. Hän on kokonaan mustiin puettu.
— Ahaa! — virkkoi Chicot. — Isäntä siis varmasti tietää salaisuuden.
— Ettekö tahdo, että minä koettaisin ripittää hänen eukkoaan? — kysäsi Gorenflot.
— En, — vastasi Chicot. — Minusta olisi parempi, että sinä kävelisit hieman kaupungilla.
— Entäpä illallinen? — huomautti Gorenflot.
— Sen annan minä kattaa valmiiksi sinun poissaollessasi. Tuossa on ecu, jolla voit odotellessasi pitää lystiä.
Parahiksi oli Gorenflot ehtinyt päästä ulos, kun Chicot jo otti esille poran ja kaivoi sillä reiän seinään. Seinän paksuuden vuoksi hän tosin ei voinut nähdä sen takana olevan huoneen kaikkia osia, mutta kun hän pani korvansa reiän kohdalle, saattoi hän jotenkin selvästi kuulla kaikki mitä huoneessa puhuttiin.