Ja kädet ojennettuina, ikäänkuin vannoakseen valan, hän alkoi laulaa, niin että ikkunaruudut vähällä olivat särkyä:
"Mua kristityksi kutsutaan, ma siitä rikkauteni saan".
— Jo riittää, — virkkoi Chicot, — kun kerran olet kristitty, niin elä salli veljesi kuolla ripittämättä.
— Oikeassa olet. Missä sitten on tuo veljeni? Minä hänet kyllä ripitän, — sanoi Gorenflot. — Mutta ensin tahdon saada jotain juodakseni, sillä minä kuolen janoon.
Chicot ojensi munkille ison pikarillisen vettä, ja munkki kulautti sen melkein pohjaan.
— Ah, poikani, — sanoi hän, — nyt alan nähdä paljo selvemmin.
— Sepä on toki hyvä, — vastasi Chicot, aikoen käyttää hyväkseen tuota valoisampaa silmänräpäystä.
— No, mutta ketä minun on ripitettävä?
— Naapuri parkaamme, joka on kuolemaisillaan.
— Lähetä sille tuopillinen hunajalla sekoitettua viiniä, — neuvoi Gorenflot.