Hän oli nyt huoneessa, jonka huonekalut olivat veistokuvilla koristetut, jonka seinäpaperit olivat täynnänsä mytologisia kuvioita ja jossa oli maalattu katto. Siellä oli kaksi akkunaa, ja niiden väliin oli asetettu nuoruutta ja kauneutta säteilevän naisen kuva. Bussysta tuntui siltä kuin kuvan kehyksenä olisi vaan jonkinlainen ovenpielus. Maaten pitkänään ja liikkumattomana sängyssä ja kuin jonkin yliluonnollisen voiman kahlehtimana katsella tuijotteli Bussy noita kuvioita Oliko hän nähnyt ne ennen, vai näkikö hän ne nyt ensi kerran? Tähän kysymykseen hän ei voinut antaa itselleen vastausta, sillä siksi oli hänen päänsä aivan liian epäselvä.
Mutta yht'äkkiä astui naisenkuva ulos kehyksestään, ja ihastuttava olento, valkoiseen villapukuun pettuna, hiukset hulmuavina läheni häntä. Tämä nainen oli niin ihmeellisen kaunis, että Bussy teki rajun liikkeen heittäytyäkseen hänen jalkoihinsa. Mutta hän tunsi olevansa sidottuna sänkyyn samallaisilla siteillä kuin ruumis on kahlittu hautaansa.
Tuo tunne sai hänen tarkastelemaan sänkyä, jossa makasi. Se näytti olevan hienotekoinen sänky Frans I:sen ajoilta valkoisine, damastikankaasta tehtyine verhoineen.
Seinille piirretyt kuviot eivät enää kiinnittäneet Bussyn huomiota. Muotokuva oli nyt hänelle kaikki kaikessa, ja hän koetti kiinnittää katsettaan siihen tyhjään sijaan, minkä oli täytynyt jäädä kehyksen sisäpuolelle: mutta sen kehyksen edessä leijaili kuin pilvi, eikä hän päässyt siitä selville. Hänen katseensa kohdistui uudelleen tuohon salaperäiseen olentoon, ja Bussy alkoi kohteliaasti häntä puhutella.
Mutta yht'äkkiä nainen hävisi, ja tumma ruumis asettautui Bussyn ja naisen väliin.
Bussy tästä kovin harmistui ja kävi niin kiukkuiseksi tuota vierasta kohtaan, että hän, jos vaan olisi kyennyt liikkumaan, ihan varmasti olisi käynyt hänen kimppuunsa. Hän jo todella sitä yrittikin, mutta se oli hänelle mahdotonta.
Samassa kuuli hän vastatulleen lausuvan:
— No, viimeinkin siis olen saapunut perille!
Olette, hyvä herra, ja nyt voitte ottaa siteen kasvoiltanne, vastasi niin suloinen ääni, että Bussyn kaikki sydänhermot siitä vavahtelivat.
Bussy teki liikkeen nähdäkseen, oliko tuo suloääninen nainen sama, jota muotokuva esitti. Mutta hänen yrityksensä olivat tuloksettomia. Hän ei nähnyt mitään muuta kuin nuoren, miellyttävän miehen, joka otti siteen silmiltään ja jäi oudoksuen katselemaan ympärilleen.