Hän siis kykeni ainoastaan nousemaan tuoliltaan, tarttumaan molemmin käsin kiinni asianajajaan ja heittämään hänet luotaan. Totuus vaatii sanomaan, että veli Gorenflot, niin väsähtänyt kuin olikin, kuitenkin antoi Nicolas Davidille niin voimakkaan sysäyksen, että tämä lensi selälleen kauvas lattialle. Mutta vihasta mielettömänä hän nousi ylös, tarttui siihen pitkään, vaatteittensa alla olevaan miekkaan, jonka mestari Bernovilletkin oli nähnyt, vetäisi sen huotrasta ja syöksyi munkkia kohti.
— Nyt onkin sinun vuorosi ripityttää itsesi, — sanoi hän karkealla äänellä, — taikka muuten täytyy sinun kuolla.
Gorenflot selvisi humalastaan täydellisesti, tuntiessaan kylmän miekankären kaulallaan.
— Ahaa! — virkkoi hän. — Te ette siis ollutkaan sairas. Se olikin siis vain teeskentelyä.
— Sinä unohdat, ettei nyt enää olekkaan sinun vuorosi kysellä, vaan ainoastaan vastata. Kuka sinä olet?
— Senhän vallan hyvin näette, — vastasi munkki.
— Se ei ole mikään vastaus, — virkkoi asianajaja, puristaen lujemmin miekkansa kahvaa.
— Mutta varokaahan, helkkarissa! Jos te tapatte minut ennenkuin ehdin vastata, niin ettehän saa mitään tietää.
— Se on totta. Mikä nimesi?
— Veli Gorenflot.